Ulkotilat liittyvät sitten itse purjehtimiseen ja liikkumiseen, eli vaikka moottori onkin oikeastaan sisätiloissa, käsittelen sen täällä ulkotilojen yhteydessä kun se liittyy enemmän kulkemiseen.
Moottori on 1994 asennettu Volvo Penta MD2010A. Moottori sijaitsee sisääntuloaukon alla, pistopunkkien välissä. Moottoritila jatkuu puoleen väliin avotilan lattiaa. Moottoriin pääsee varsin hyvin käsiksi sisältä (avaten luukun ja poistaen etuseinän nostamlla) tai sitten takaa päin avaamalla toisen avotilan lattialuukuista.
Mukavan matkavauhdin saa noin 2100 r/min nopeudella. Lisää vauhtia saa edelleen kierroksia lisäämällä, mutta melutaso tietenkin lisääntyy. Potkuri on 2-lapainen taittolapapotkuri. Aikoinaan harkitsin potkurin vaihtoa 3-lapaiseen, mutta loppujen lopuksi ilmeisesti saatava hyöty on aika pieni eikä kannattava. Toistaiseksi kone on kulkenut moottorilla aina sinne minne halutaan.
Moottorin jatkeena on siis vaihteisto ja potkuri on akselin päässä. Akselille mahtuu sopivasti kaksi sinkkiä, jotka olen vuosittain vaihtanut; kun ostaa halpoja niin ei tarvitse säästellä vaan joka kevääksi on kiiltävät sinkit syöpyviksi.
Moottorin käyttökustannuksista jokavuotinen huolto onkin suunnilleen polttoaineen kanssa tasaväkinen, ellei suurempi menoerä. Kun kyse on kuitenkin aika kalliista komponentista, en ole lähtenyt vuosihuoltojen kanssa pihistelemään vaan kaikki suotimet ja nesteet on syksyisin vaihdettu. Viime vuosina olen myöskin käyttänyt moottorin lämpimäksi pari kertaa talvessa, kun erään näkemyksen mukaan se tekee moottorille parempaa kuin puolen vuoden seisominen.
Moottorin jäähdytysveden otto on mooottorin etupuolella, jossa on sulku. Vesi menee tuolta suotimen kautta pumpulle ja sieltä lämmönvaihtimen kautta pakoputkeen. Äänenvaimentimen saa syksyisin laskettua kuivaksi siihen liitetyn letkun hanalla.
Polttoainesäiliö on 29-litrainen RST-säiliö polttoainemittarilla. Tosin mittari on tällä hetkellä kytkemättä, koska riittävällä tarkuudella on pärjännyt yleismittarilla (mitataan mittarin vastus) ja nyrkkisäännöllä: tunti moottorointia on litra polttoainetta. Mahdollisia epäpuhtauksia suodattamassa on vedeneroitin ja karkeasuodatin ennen moottoria ja sen omaa suodatinta. Olen muutamana vuonna irroittanut polttoainetankin kokonaan ja puhdistanut sen perinpohjin mittarin luukusta.
Avotilan lattian muodostaa kaksi tiikkipäällysteistä luukkua. Keulanpuolimmaisen alta löytyy moottori vaihteistoineen, potkuriaskseleineen ja polttoainesäiliöinen. Toisen luukun alla olemme säilyttäneet laitasuojia (6 kpl), 10 l muoviämpäriä ja 2 kg sammutinta, jotka mahtuvat sinne polttoaineen täyttöletkun, pilssipumppujen letkujen ja pakoputken lisäksi.
Tiikkipäälysteiset penkit muodostavat U-muodon, jossa sitten levankikisko menee takapenkin edestä. Takapenkin istuinosa muodostaa luukun takasäilytystilaan. Sieltä löytyy avotilan tyhjennysyhteiden sulkuventtiili ja säilytystilaa: meillä siellä yleensä on ollut varapolttoainekanisteri, suppilo, yksi jatkojohdoista, grillihiilipussi ja täyttyneet roskapussit (joita vaippaikäisen kanssa tuntuu tulevan kovaa vahtia).
Avotilan sivuissa ovat luukulliset säilytystilat. Näistä löytyy vinssi- ja ankroliinakammet, köysiä ja naara-ankkuri lasten hiekkalelujen lisäksi. Takakaiteeseen on kiinnitetty ankroliina, "bruce"-ankkuri ja pelastusrengas minkä lisäksi pidemmät kiinnitysköydet yleensä roikkuvat siitä. Moottorin kaasu- ja vaihdevipu on avotilan takaseinämssä, jolloin moottorin käyttö on helppoa tultaessa satamaan poiju- tai ankkuriköyttä käsitellessä.
Avotilan etuseinämässä on loki/kaiun näyttö ja kummallakin puolella kompassi. Käsi-GPS on ollut omassa telineessään kulkuluukun päällä. Kulkuluukku muodostuu kolmesta osasta: pääliluukku, joka liukuu talliinsa, kaksiosainen saranallinen luukku (ikkunalla) sekä alempi osa luukkua: tähän on sekä reijitetty luukku että ikkunallinen luukku. Näistä voi ilmanvaihtotarpeen mukaan valita sopivan.
Avotilan suojana on sprayhood ja tähän liitetty kuomu. Sparyhood ei haittaa purjehdusta eli sen voi pitää ylhäällä matkan aikana. Ainoastaan purjeen noston ja laskun ajaksi on helpompaa, jos se on laskettu alas. Periaatteessa moottorilla liikuttaessa voi pitää kuomun ylhäällä — eli sisäohjaamollinen vene — mutta tätä ei olla käytännössä kokeiltu.
Kuomu asennetaan paikoilleen pujottamalla se kaareen, joka kiinnitetään avotilan laidoissa oleviin holkkeihin. Tämän jälkeen se kiinnitetään vetoketjulla sprayhoodiin. Satamassa ollessa kuomu tuo oikeastaan yhden hytin lisää: tavarat pysyvät kuivina sateellakin eikä kaikkia, mahdollisesti märkiä, tavaroita tarvitse pakata sisätiloihin. Kuomussa on vetoketjulla suljettavat kulkuaukot molemmilla sivuilla ja takana; luukut voidaan rullata ja kiinnittää kiinni, jolloin kulku ja tuuletus onnistuvat hyvin.
Masto on kannella seisova toppiriki yhdellä saalinkiparilla. Mastossa on myös babystagi, joka tällä hetkellä on korvattu köydellä: se tuntuu toimivan riittävän hyvin ja kevyessä kelissä sen saa pois häirtsemästä keulapurjetta. Maston sisällä on neljä nostinta: isopurje ja dirkki taakse sekä kaksi nostinta keulapurjeelle. Näistä isopurje, keulapurje ja dirkki on vedetty katolla olevalle vinssille köysilukkojen kautta.
Puomin alasvetäjänä on nelinkertainen talja. Puomissa on kaksi reiviköyttä; puomia olisi mahdollista käyttää myös rullareivinä mutta koska se toimii huonommin verrattuna köysireiviin ei sitä ole käytetty.
Keulapurje on North Sailsin 2005 (no, oikeastaan 2004, mutta emme enää jouluna purjehtineet) valmistama 140 % rullagenoa vaakaleikattu 6 oz NorDac 4800 -kankaalla. Rullalaite on Furlex 100 S, 6 mm keulaharuksella. Skuuttina käytämme pitkää köyttä, joka on keskeltä leivonpäällä kiinni purjeessa. Näin ei ole mitään metalliosia tai isoja solmuja hakkaamassa keulakannella olevaa.
Rullapurjetta edeltävät purjeet ovat edelleen tallessa, kun ei niille ole säilytystä parempaa käyttöä keksitty. Ne saa joko ottaa tai jättää. Niiden käyttäminen vaatisi hakojen vaihtamista uranauhaan. Myrskyfokassa on oma vaijerinsa, joten sitä voi käyttää sellaisenaan — tilanne jossa myrskyfokkaa tarvitaan on luultavasti sellainen, että silloin ei kyllä lähdetä ottamaan rullapurjetta auki ja pujottamaan sitä urasta pois.
Veneessa on myös spinaakkeri ja spinnupuomi. Näiden käyttö on ollut meillä olematonta.
Maston huipussa on tricolor ja ankkurivalo, Windex ja Meri-VHF-anteeni, lisäksi maston etupuolella on moottorivalo.
Kansi on ympäröity kaidevaijereilla ja verkoilla. Keulassa ja perässä ovat teräskaiteet.
Keulassa on kolme kiinnitysknaapia, molemmilla reunoilla köysiohjureiden lähellä ja keskellä yksi reilun kokoinen. Perässä on myös kolme knaapia, keskellä suurin. Perässä ovat taitettavat uimaportaat (kaksi askelmaa veden alle).